torstai 6. marraskuuta 2014

Supernaisen peruspäivä

6.00: Keskiviikkoaamu, herätyskello soi. Torkutan ja torkutan, ihan liian pitkään. Lopulta potkin itseni yläs 6.30, kylppäriin pesemään hiukset ja sen jälkeen alakertaan keittelemään kahvia. Voi kunpa olisin ladannut keittimen illalla valmiiksi... 

6.45: Istun kahvikupposen kanssa keittiön pöydän ääressä ja selailen uutisia netistä. Ihana hetki. Tarvitsen ehdottomasti aamuun oman ajan ennen kaiken rumban alkamista. Laittelen kahvin juomisen lomassa lapsen päiväkotivaatteita valmiiksi ja tsekkailen säätiedotuksen, työmeilit sekä kalenterimerkinnät.

7.00: Siirryn yläkertaan meikkailemaan. Tänään pitää saada oma naama tehokkaasti kammattua, sillä mies on työmatkalla ja olen yksin vastuussa pikkujätkän päiväkotikuntoon saattamisesta. Saan ihan rauhassa laittautua, sillä poika nukkuu pitkään...

7.30: Itse asiassa liian pitkään, edelleen vetelee sikeitä, enkä meinaa saada häntä hereille. Oih voih, minuutit kuluvat, pian tulee kiire... Ja riita. Ja niinhän siinä käy. Raivareiden saattelemana saan väkisin raahata T:n ylös sängystä ja pukea hänelle päiväkotivaatteet. En jaksa pakottaa potalle, ihan täysi työ saada poika edes suurin piirtein päiväkotikuntoon. Huonoäiti-pisteet ropisee.

7.50: Vihdoin auto starttaa kotipihasta kohti päiväkotia. Onneksi T jää hyvillä melin päiväkotiin ja pääsen 8.00 jatkamaan matkaa töihin. Matkalla kuuntelen radiosta uutiset ja muuta ohjelmaa, tämä on jotenkin todella tärkeä osa aamua mulle. Hyvä musa antaa hyvät fiilikset päivään ja on kiva kuulla päivänpolttavat uutiset ja puheenaiheet heti aamuun.

8.20: Töissä! Edessä on peruskiireinen päivä, oikeastaan aika mukava. Kolme reilun tunnin mittaista palaveria ja siinä väleissä kaikenlaista akuuttia hoidettavaa, mutta ehdin pari rästiin jäänyttä juttuakin hoitaa. Kiva päivä, paljon huumoria työkavereiden kesken. Lounas jää väliin kiireessä, huono juttu jota yritän välttää viimeiseen asti. Huomaan iltapäivällä olevani aika veto pois ja käyn nappaamassa klo 15 sämpylän kahvilasta.

16.25: Työpaikan ovi sulkeutuu perässäni. Hommaa ja flow'ta olisi riittänyt, mutta pakko lähteä...

16.45: Päiväkodilla! Pikku-T on (taas) viimeinen lapsi hoidossa. Pienessä päiväkodissa taitaa olla paljon sellaisia lapsia, jotka haetaan jo ennen neljää. Onneksi päivä on mennyt hyvin ja nähdään vielä tuttuja parkkipaikalla.

17.00: Kotona, ah. Pyykkikone laulamaan ja ruokaa pöytään. Onneksi edellisen päivän pastaa on jäljellä ja voimme vain lämmittää sitä.

17.40: Ruokailut ja pesut ohi, keittiö puhdas, pikku-T ehtii katsoa hetken Pikku-Kakkosta. Hän kieltäytyy menemästä potalle ja pissaa lattialle, great...

18.00: Pikku-Kakkonen loppuu ja pikku-T pyytää saada katsoa Tuomas Veturia. OK, äiti on nyt vähän väsynyt, katso vaan. Puoli tuntia vierähtää ja saan samalla pienen hengähdystauon lemppariblogien uusien postausten merkeissä.

18.30: Ehdotan pojalle, että lähdettäisiin kauppaan. Ostettavaa on tosi paljon, mutta haluan lähteä kävellen, jotta saan raitista ilmaa ja liikuntaa samalla. Kuten yleensäkin, mietimme yhdessä kauppalistaa. T muistuttaa, että pitää ostaa pastilleja.

18.50: Ulkona! Pikku-T haluaa kävellä itse koko parin kilometrin matkan kauppaan, joten matka sujuu aika verkkaisesti. Juttelemme matkalla kaikenlaista, muun muassa päiväkotikavereista ja siitä, minne kuu on matkalla ja missä se asuu. Kauppareissu sujuu ihan hyvin, T on aina todella innokas osallistumaan kaikkeen ja haluaa auttaa jatkuvasti pitkin reissua. Hengästyttävää! Kassallakin pitää saada painaa korttipainiketta, auttaa pakkaamisessa ja huutaa kovalla äänellä "kiittimoi!". Kaupassa näen työkaverini, joka varmistelee, olenko ihan tosissani kuljettamassa kaikki ostokset rattaiden ja kaksivuotiaan kanssa kävellen kotiin. Joojoo, tietysti! Siinä saankin päivän treeniosuuden ja uhmaan Emmaljungan painorajoituksia. ;)

20.00: Kotona ja iltapalalle! Ostettiin tarjouksesta lasten jugurtteja, joten niitä syödään. Laitan pyykit kuivumaan.

20.30: Muistan, että tänäänhän tulee toinen jakso Syke-sarjasta, nyt äkkiä pesulle, niin ehdin katsoa sen. Menemme T:n kanssa yhdessä suihkuun ja hammaspesulle.

21.00: Nyt se Syke alkaisi, mutta pikku-T haluaa kuulla monta iltasatua. Meillä on aika hauskaa, joskus (tai aika usein) kaksivuotiaan kommentit asioihin on vaan ihan viiltävän hassuja ja oivaltavia! T haluaa tulla äidin sänkyyn, ja sehän on ihan sallittua iskän ollessa reissussa. Lopulta hän nukahtaa vasta 21.35. Nooh, kaipa sen Sykkeen voi katsoa netistä joskus jälkikäteen...

21.45: Hipsin hiljaiseen alakertaan sammuttelemaan valot ja laittamaan tavarat paikoilleen. Sitten käperryn vielä sängynnurkkaan koneen kanssa ja surffailen hetken. 

22.40 Unta palloon! Yksi tavallinen arkipäivä on ohi, eikä unta tarvitse odotella. Nukun kuin tukki aamuun asti. Kylki kyljessä pienen rakkaani kanssa.


Todellinen supernainen tietysti vielä kuvaisi harmonisiin otoksiin päivän kulun, minä tyydyn julkaisemaan yhden otoksen pojasta, joka "ei nyt ehdi potalle kun täytyy lukea".

8 kommenttia:

  1. 8) Osuva tuo kirjakin, jos iskä ei ole kotona.;)

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa kyllä erehdyttävän tutulta tuo yksin arjen pyörittäminen. Munkin mies on matkoilla väh. 3 päivää viikosta (ei tosin yötä pois muuta kuin hätätapauksessa, ja muuten kyllä osallistuu kotitöihin ja lastenhoitoon kiitettävästi). Meidän lapset ovat tosin päiväkotipäivän jälkeen niin väsyneitä että haluavat nukkumaan viim. 19.30 (3,5-vuotias ei nuku enää päiväunia joten siksi varmaan unikin tulee aikaisin). Nyt kun itse vielä etsin töitä, pystyn hakemaan lapset aikaisin (yleensä jo ennen kolmea). Voimia supernaiselle ja mukavaa viikonloppua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän T meni myös viime syksynä joskus 19 maissa nukkumaan, mutta nyt on venynyt tuonne ysiin asti. Toisaalta kiva, niin ehtii tehdä illan aikana enemmän, kuitenkin ollaan aina vasta viiden maissa kotona. Tsemppiä sulle työnhakuun!

      Poista
  3. Mahtavan energinen päivä! Paljon sait aikaan ja silti rauhassa tehty kauppareissukin :) Välillä tuntuu, että yksin asuvana aikuisena itsensä tsemppaaminen erilaisiin suorituksiin on paljon haastavampaa ilman "ulkoisia" energialähteitä, kuten 2-vuotiasta, vaikka epäilemättä 2-vuotiaan tahdissa varmasti joskus energiat meinaa loppuakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tottahan tuokin, että ihan yksin tulee helposti jämähdettyä sohvalle tai muuta vastaavaa. Mutta ilman 2-vuotiasta olisin todennäköisesti päätynyt jonnekin ihanaan jumppaan...

      Poista
  4. No aikamoinen supernainen tosiaan olet, mutta jotenkin päivä kuulostaa silti hirmu mukavalta: samaan aikaan sekä aikaansaavalta että pieniä rentoutumishetkiä sisältävältä :) Kauppareissu kävellen pikku T:n kanssa vaikuttaa minusta aikamoiselta uroteolta -jotenkin hienoa miten maltat toisen verkkaisessa tahdissa :) Toivon itselleni aikanaan samaa kykyä ja malttia keskittyä pienen juttuihin rauhassa -sellainen on tosi tärkeää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä oikein mukava päivä. Mulle töissä käyminen on vähän sellaista omaa aikaa nykyään, kuulostaa ehkä säälittävältä, heh... Kyllä se maltti keskittyä pienen juttuihin varmasti löytyy. Oman lapsen jutut on nimittäin kumman kiinnostavia! Pikku-T osaa olla jo tosi pohtivainen ja yhdistellä asioita hienosti, joten keskustelut ovat antoisia.

      Poista

Ilahdun kommentistasi!